Lontoo, Iso-Britannia 2013

Lähdimme Lontooseen kuuden päivän omatoimimatkalle 2013 tammikuussa, kun olin 1,5-vuotias. Tämä oli siinä mielessä hyvä aika matkustaa, että lennot ja hotellit olivat edulliset eikä Lontoossa ollut turistiruuhkaa. Äiti sai hotellihuoneesta internetiä paremman tarjouksen, kun hän soitti suoraan hotellille. Lennot olivat Norwegianilta. Toisaalta tämä oli huono aika matkustaa, koska monissa päänähtävyyksissä tehtiin huolto- ja korjaustöitä ja osa niistä oli siksi suljettu. Lisäksi Lontoon puistoista voisi paremmin nauttia lämpimällä säällä. Sää kuitenkin suosi reissuamme, sillä emme saaneet lainkaan sadetta. Pilvistä kuitenkin oli usein ja lämpötila oli 0-10 astetta. Ihmiset katsoivat minua pitkään, kun minulla oli toppahaalari päällä! Lontoolaiset eivät olleet tottuneet niin kylmiin lukemiin, mutta Suomessa oli silloin 20 astetta kylmempää.

Hotellimme Prince's square hotel oli kaikin puolin ihana. Hotellissa oli erittäin ystävällinen henkilökunta ja se oli remontoitu näyttävästi! Hotellilla oli riittävän hyvä aamupala, vaikka variaatiota esimerkiksi leivissä ja leivänpäällisissä olisi kaivannut enemmän. Kun ensimmäisinä päivinä minä heräsin viideltä paikallista aikaa, henkilökunta haki meille leivoksia keittiöstä ennen aamupalan varsinaista alkamista. Huone oli viihtyisä mutta pieni, ja kun minun sänkyni laitettiin huoneeseen, ei tilaa tosiaankaan ollut paljon. Mutta emme viettäneet yhtään aikaa hotellilla, joten se ajoi asiansa. Viime kerrasta viisastuneena äiti oli nyt valinnut hotellin keskeisellä sijainnilla. Hotelli sijaitsi rauhallisella Kensingtonin alueella, lähellä Kensingtonin palatsia, Diana memorial playgroundia ja Notting hilliä. Läheisellä Queenswaylla oli paljon ravintoloita ja metroasema, mistä oli helppo suunnata ihan mihin tahansa nähtävyyteen Lontoon alueella.

Rauhallista Kensingtonin aluetta

Aloitimme Lontooseen tutustumisen käymällä ostoksilla Oxford Streetilla ja tutustumalla Baker Streetilla Sherlock Holmesin museoon. Museoita on Lontoossa pilvin pimein, mutta tämä oli pieni eikä vienyt paljon aikaa. Oxford Streetilla oli paljon kauppoja, mutta se ei todellakaan ollut ainut paikka shoppailla Lontoossa, vaan hyviä ostospaikkoja tuntui olevan joka puolella. Koko ajan äiti hävisi kauppoihin!

Seuraavana kävimme Cityn kaupunginosassa, missä sijaitsevat mm. St. Paulin katedraali, The Monument, Smithfield market ja Leadenhall market. City on Lontoon businesskeskittymä, jännittävä yhdistelmä vanhaa ja uutta. Äiti ja isi kiipesivät vuorotellen Lontoon palon muistoksi rakennetun Monumentin huipulle. Se maksoi muutaman punnan ja oli kuulemma sen arvoista! St. Paulin katedraali maksoi kuitenkin noin 15 puntaa ja ylimmät osat, joista olisi ollut hieno näkymä Lontoon ylle, oli suljettu. Siksi jätimme sen väliin. Tutustuimme vain ulkopuolelta.

The Monument

Näkymä Monumentin huipulta.

St. Paulin katedraali

Puiden takana Swiss Re Tower

Leadenhall market

Leadenhall Market on yleellinen viktoriaaninen kauppahalli, joka on aika nopeasti kierretty, mutta hyvä pysähdyspaikka lounasaikaan! Tämän lisäksi pääsin äidin mukaan Notting hillin Portobello Road Marketille, mikä oli huomattavasti isompi. Siellä oli valtavasti erilaista antiikkitavaraa ja vaatekojuja, mutta myös tuoreita marjoja minulle!

Kensingtonin alueella tutustumisen arvoisia kohteita olivat Dianan muistoksi rakennettu Diana memorial playground sekä Kensingtonin palatsi, jossa ovat asuneet mm. Prinsessa Diana ja Charles lapsineen sekä Kuningatar Victoria. Palatsiin minä en mennyt sisään, vaan odotin isin kanssa palatsin puutarhassa, kun äiti kävi katsomassa palatsin avoinna olevat näyttelyt. Näyttely Modern Royals ei ollut vielä avautunut. Se avattiin kesällä 2013. Näyttely Victoria revealed ja kuningattaren ja kuninkaan huoneistot oli nopeasti nähty. Diana memorial -leikkipuistossa sen sijaan viihdyimme pidempään. Siellä oli paljon eri ikäisille sopivia leikkivälineitä. Minä pidin eniten liukumäestä!

Diana memorial playground

Yhden päivän käytimme Buckinghamin palatsiin ja Westministeriin tutustumiseen. Hotellimme vastaanottovirkailija neuvoi meitä menemään ajoissa Buckinghamin palatsin vahdinvaitoa katsomaan. Se olikin hyvä neuvo, sillä me hädin tuskin saimme paikan aidan vierestä, vaikka vahdinvaihtoon oli vielä 1,5 tuntia. Siispä minä otin päiväunet! Talviaikaan palatsiin ei pääse sisään, mutta vahdinvaihdon voi nähdä joka toinen päivä. Toinen hyvä paikka vahdinvaihdon seuraamiselle olisi ollut Victorian patsaan juurella. Seremoniaan kuului vahdinvaihdon lisäksi torvisoittokunnan esitys, jossa oli mukana myös James Bond -henkistä huumoria!

Buckinghamin palatsille johtava Queen's walk

Westministerissä ei voi välttyä London Eyen tai Big benin näkemiseltä. London eye oli kuitenkin suljettu tammikuussa huollon vuoksi. Seuraavalla kerralla haluan sinne!

Äiti kävi tutustumassa Westminister Abbeyyn, missä William ja Catherine saivat toisensa, mutta minä söin mielummin mustikoita ulkopuolella! Abbeyn kiertäminen kesti noin 2 tuntia audioguiden kanssa. Se antoi paljon tietoa Britannian historiasta ja kuninkaallisista.

Äitiä kiinnosti lisäksi Victoria & Albert -museo, isiä sen sijaan Churchill Museum and Cabinet War rooms, jossa hän näki mm. sodan aikaisia sotahuoneita ja kuunteli Churchillin puhelinkeskusteluja. Näistä ensimmäinen oli ilmainen. Äiti piti museota Pariisin Louvren veroisena! Vaikka se olikin pienempi, se oli monipuolisempi, koska siellä oli myös esillä eri aikakausien vaatteita ja muita tekstiileitä. Lisäksi oli kaunis metallitöiden näyttely. Vuorotellen he hoitivat minua. Onneksi puistoja oli helppo löytää.

Pääsin äidin kanssa Covent Gardeniin, missä söimme hyviä crepejä ja paellaa suoraan kadulta. Covent gardenissa oli myös isot markkinat ja liikennemuseo, joka olisi ollut varmasti minusta kiinnostavampi, jos olisin ollut vähän vanhempi. 

Koko perheen voimin kävimme katsomassa Tower bridge -siltaa ja Tower of Londonin. Menimme sillan toiseen kerrokseen hissillä. Siellä oli näyttely, joka kertoi sillan syntyhistoriasta. Näyttely oli aika pieni hintaansa nähden, mutta oli sieltä hienot maisemat Thamesille! Tämän jälkeen saimme ihastella Thamesin rantaa iltavalaistuksessa.

Tower of Londonissa oli myös monenlaisia näyttelyitä, joista upein oli kruununjalokivien näyttely. Siellä ei valitettavasti saanut kuvata, mutta postikortteja me ostettiin! Tarjolla oli myös mm. haarniskojen näyttely valkoisessa tornissa ja kidutusvälineiden näyttely... Sen minä kuitenkin jätin väliin. Towerissa riitti katsottavaa useaksi tunniksi. Siellä oli myös mukava ravintola.

Kaikista upeista nähtävyyksistä huolimatta äidistä parasta Lontoossa olivat teatteriesitykset ja isin suosikki olivat jalkapallo-ottelut, eli niille kannattaa varata myös aikaa. Isi sai liput Fulhamin otteluun ottamalla hyvissä ajoin internetissä yhteyttä Fulhamin kannattajayhdistykseen, jossa kausikorttilaiset voivat luovuttaa paikkansa korvausta vastaan muille henkilöille. Lisäksi isi soitti vielä Lontoossa ollessamme Chelsean toimistoon ja sai lipun toiseenkin otteluun. Isi piti enemmän Fulhamin ottelusta, koska siinä hän pääsi aivan kentän viereen katsomaan ja tunnelma oli korkealla. Chelsean kotikenttä oli iso ja hieno, mutta Chelsean hävitessä ottelun tunnelma ei ehkä ollut paras mahdollinen. 

Äiti osti liput teatteriesityksiin hotellimme vastaanotosta, mutta niitä olisi voinut myös ostaa suoraan teattereilta tai Leicester Squaren TKTS-myymälästä, jossa lippuja myydään puoleen hintaan. Normaalihintaiset liput ovat esityksestä riippuen noin 30-60 puntaa. Musikaali- ja teatteritarjontaan kannattaa tutustua jo etukäteen kotimaassa, mikäli teatteri kiinnostaa. Äiti valitsi Mamma mia ja Lion King -musikaalit katsottuaan niistä esittelyt hotellin lippuautomaatista. Lisäksi olisi ollut tarjolla mm. Les Miserables (joka oli loppuunmyyty), Queenin musiikkiin perustuva We will rock you, The Beatlesin musiikin pohjalta tehty esitys tai kuuluisa The phantom of the opera. Voi sitä valinnan vaikeutta! Äidin mielestä nämä kaksi olivat kuitenkin hyvät valinnat, sillä molemmat esitykset olivat tunteisiin vetoavia ja musiikiltaan aivan upeita. Lisäksi Mamma mia oli täynnä hyvää brittihuumoria! Äiti oli yllättynyt vain siitä, että lontoolaiset pukeutuivat teatteriin hyvin rennosti ja joivat olutta esityksen aikana! Se oli heille vähän kuin ilta elokuvissa...

Fulhamin kotikenttä oli pieni mutta tunnelmallinen

Aldwych-kadusta useine teattereineen tuli äidin suosikki.

Novellossa

Punnan kolikolla saat kiikarit ostettua!

Lyceumissa

Lontoo on upea suurkaupunki, joka ei kuitenkaan tunnu suurelta. Historian, shoppailun ja kulttuurin ystäville on paljon nähtävää! Meillä jäi monta aluetta Lontoosta näkemättä ja monta asiaa kokematta, eli tänne pitää ehdottomasti tulla uudestaan! Lontoo on kohteena niin monipuolinen, että pienellä vahtivuorojen jakamisella, kaikki saavat lomalta mitä haluavat. Ruokailu oli haastavinta, kun en jaksanut aina odottaa ruokaa ravintolassa. Mutta onneksi Café picnic -tyyppisiä pikaruokapaikkoja oli useita laadukkaita. Myös minä tykkäsin pestoleivistä! Suosittelen Harroldsin ensimmäisen kerroksen herkkumyymälää eväiden ostamiseen!

Lontoossa suosimme ranskalaista ja italialaista keittiötä.

Metrolla liikkuminen oli helppoa, mutta vaati hieman fyysistä voimaa, koska harvoilla metropysäkeillä oli hissiä, mutta aina oli portaita. Metrolla liikkumista helpottaa, jos ostaa esim. viiden päivän kortin, jolloin ei joka välissä tarvitse olla ostamassa uusia lippuja. Mikäli lontoolainen näki äidin yksin rattaiden kanssa portaissa, tuli hän heti tarjoamaan apua. Lisäksi he kiikuttivat vanhemmilleni pudonneet käsineeni ja hassuttelivat minulle metrossa.

Tässä vielä muutamia tunnelmakuvia ja suosikkipaikkoja unohtumattomalta reissulta:

South Kensington on hyvä shoppailualue.

Piccadilly Circus - shoppailua ja teattereita