Varadero, Kuuba 2014

Meksikon matkalta minä jäin kaipaamaan uimista ja vaalealla hiekkarannalla hiekkakakkujen tekemistä, äiti ja isi snorklailua. Paloimme siis halusta päästä takaisin Karibialle! Mahdollisuus siihen tuli maaliskuussa, kun Kuuban Varaderon äkkilähtölentojen hinnat putosivat alle puoleen normaalihinnasta (500 €/hlö). Hotellin olisimme voineet ottaa periaatteessa mistä päin Kuubaa vaan. Esimerkiksi Cayo Santa Mariassa olisi ehkä ollut paremmat snorklailumahdollisuudet, mutta neljän tunnin bussimatka pitkän lennon päälle ei houkuttanut. Siispä päädyimme varaamaan hotellin Varaderosta, jonka 20 km hiekkaranta oli kyllä minun mieleen! Pitkällä, kapealla hiekkasärkällä sijaitseva Varadero on Kuuban suosituin rantalomakohde, mutta kuubalaiseen kulttuuriin siellä on vaikea tutustua. Meidän tavoitteemme oli kuitenkin uida ja snorklailla ja siihen Varadero sopi oikein hyvin! Lisäksi halusimme vierailla ainakin historiallisessa Havannassa ja sinne on Varaderosta sopiva matka.

Varaderon ranta on maailmankuulu

Hotellien taso on Kuubassa heikompi kuin esimerkiksi Meksikossa, sillä kaikki hotellit ovat valtion omistuksessa. Äiti löysi internetistä lukuisia tarinoita pettymyksistä, mitä turistit olivat kohdanneet, kun ilmoitettu tähtiluokitus ei vastannutkaan odotuksia. Niinpä äiti päätti varata viiden tähden hotellin rannalta, mutta odotti sen olevan kolmen tähden tasoa. Äiti varasi hotelli Blau Marina Varadero Resortin Olotelsin kautta. Olotelsilla oli outo käytäntö, että he varaavat huoneen, mutta ilmoittavat asiakkaiden tiedot hotellille vasta kahta-kolmea päivää ennen matkaa. Niinpä kun äiti oli yhteydessä hotelliin, he eivät löytäneet meidän varausta. Vasta kun äiti pyysi Olotelsia ilmoittamaan tiedot hotellille, hotelli löysi meidän varauksen. Tämän jälkeen ongelmia voucherin kanssa ei ollut.

Tällä matkalla oli hieman enemmän valmistelua kuin normaalisti. Ennen matkaa piti ostaa paljon lääkkeitä apteekista, sillä äiti pelkäsi, ettei Kuubassa ole hyvin lääkkeitä saatavilla. Lisäksi hotellissamme vierailleet ihmiset kehottivat ottamaan hyttysmyrkkyä mukaan. Aurinkorasvaa piti ostaa myös ja viikon vaipat. Lisäksi äiti pakkasi lahjaksi tulevalle siivoojallemme saippuaa, shampoota ja hammasharjoja. Paikallisissa vessoissa on harvoin vessapaperia hotellien ulkopuolella, joten äiti osti reilusti myös nenäliinoja, joita voi pitää käsilaukussa hätätilanteiden varalta. Kuuban turistivaluuttaa eli peso convertiblea ei voi vaihtaa Suomessa, joten päätimme vaihtaa rahaa vasta Varaderon lentokentällä. Isi tulosti kuitenkin todistuksen matkavakuutuksestamme vakuutusyhtiön sivuilta, sillä matkavakuutus on Kuubaan matkustettaessa pakollinen. Vaadittavat rokotukset meillä kaikilla jo olikin ja sitten olimme valmiita matkaan!

Menolento meni mukavasti viihdepaketeista nauttien, vaikka matkustustilojen ahtaus ehkä nostikin välillä stressiä pintaan. Odotimme Karibialle paluulta turkoosinsävytteistä huoletonta all-inclusive lomailua. Kuuba yllätti kuitenkin erilaisella tunnelmallaan. Tottakai rantaelämä löytyi tältäkin saarelta, mutta kauppasaarron tuoma puute, ihmisten eriarvoisuus ja kommunismi toivat kuitenkin oman sävynsä lomaan. Nämä asiat nousevat mieleen ja itse kokee olevansa etuoikeutettu länsimaalainen. Parasta kauppasaarrossa on kuitenkin se, että Kuubassa on säilytetty käytössä suuri määrä 50-luvun amerikkalaisia (ja venäläisiä) autoja. Näitä oli usein myös takseina. Myös hevoskärryjä käytetään yleisesti auton lisäksi tai korvikkeena ja niitä näkyi liikenteessä autojen joukossa. 

Taksi hotellimme edustalla

Taksi lentokentän lähellä

Kommunismi näkyy mm. siten, ettei missään ole muita kuin hallintoa tukevia mainoksia ja kauppoja on yleisesti ottaen tosi vähän. Puute näkyy niin, että tiettyjä tuotteita on paikallisten (ja joskus turistienkin) vaikeaa tai tosi kallista ostaa. Näitä ovat esim. hygieniatuotteet, kosmetiikka, lääkkeet, lelut ja karkit. Meidän hotellissa myytiin kuitenkin perushygieniatuotteita, mutta ei karkkia tai hiekkaleluja. Minun hiekkalelut olivat unohtuneet kotiin, joten metsästimme Havannasta sitten hiekkaleluja! Ihmisten eriarvoisuus korostuu siinä, että paikallisilla ja turisteilla on käytössään eri valuutta. Paikallisten on vaikeampi ostaa turistivaluutalla hinnoiteltuja tuotteita. Lisäksi paikallisille ja turisteille on eri bussit. Turistien busseissa on ilmastointi. Eri valuutoista johtuen Kuuba ei ole erityisen edullinen matkustusmaa, vaan tuotteiden hinnat ovat eurooppalaista tasoa. Kuuba on kuitenkin historialtaan kiinnostava ja lämmin maa. Sen ihmiset ovat nöyriä ja ystävällisiä, erityisesti lapsia kohtaan. Kuuba on myös turvallinen, sillä hallitus on kitkenyt rikollisuuden lähes kokonaan saarelta. Meidän matkaamme sää myös suosi; joka päivä paistoi aurinko ja lämpötila oli 30 asteen paikkeilla. Kahtena iltana oli ukkosta ja satoi, mutta aamuun mennessä sää oli taas kirkastunut. 

Hotellimme Blau Marina Varadero resort osoittautui äidin odotusten mukaisesti paljon viiden tähden tasoa heikommaksi, mutta kauniiksi. Tason heikkous näkyi erityisesti siisteydessä (roskia ja likaa oli joka puolella) sekä tilojen yleisessä kunnossa (esim. vessoja rikki, lamppuja vaihtamatta). Mutta kun tämän yleisen repsahtaneisuuden yli pääsi, oli hotelli ihan toimiva kokonaisuus. Minä pidin tukevasta sängystä, joka minulle oli laitettu valmiiksi huoneeseen. Äiti ja isi pitivät myös omastaan. Hotellissa oli monipuolisesti erilaisia palveluita, kuten kaksi isoa uima-allasaluetta, kiva lasten leikkialue, viisi ravintolaa, pari baaria, lääkäri, paljon ohjattua toimintaa ja retkipalveluita. Vaikka hotellialue oli niin iso, että siihen tarvittiin kartta, ja se oli täynnä turisteja, ei se tuntunut liian täydeltä. Ainoastaan melutaso kovasti kaikuvassa aulassa ja buffetravintolassa nousi välillä aika korkeaksi ja välillä buffettiin piti jonottaa sisään. Minä tykkäsin, kun saavuttuamme meidät kuljetettiin golf-kärryllä huoneelle. Näitä hassuja autoja bongailin sitten koko viikon ajan. Tässä ensin kuvia hotellin yleisistä tiloista:

Hotellin sisääntulo

Hotellin aula

Vastaanotto

Näkymä päärakennukselle

Hotellihuoneiden rakennuksia

Huvimaja

Seuraavassa kuvia hotellihuoneestamme, joka oli kymmenennessä rakennuksessa. Yhteensä hotellilla oli tällaisia rakennuksia yli 20. Äiti pyysi huoneen ylemmästä kerroksesta, sillä jotkut aikaisemmista vieraista olivat kärsineet ötökkäongelmista. Meillä ei huoneessa näkynyt muurahaisia tai muita käveleviä pikkueläimiä, mutta itikoita tuli sisään, jos ovi unohtui auki. Karibialaiset itikat eivät inise, mutta pistävät ja levittävät dengue-kuumetta. Minua pääsi muutama itikka matkan aikana puremaan, vaikka äiti laittoikin hyönteiskarkotetta minulle. Itikkaverkko sängyn yläpuolelle olisi ollut hyvä olla mukana myös.

Hotellissa oli kolme á la carte -ravintolaa: italialainen, espanajalainen ja kuubalainen. Näihin oli sallittua mennä yhteensä kolmena iltana viikon aikana. Niinpä me kokeilimme kaikkia kerran. Minä yleensä tykkäsin syödä pasta bolognesen. Äiti ja isi tykkäsivät espanjalaisen ravintolan tapaksista ja italialaisesta pastasta! Kuubalaisesta oli vaikeampaa löytää mieleistä syötävää. Buffet-ravintolan ruoan hygieenisyys epäilytti välillä äitiä, koska ruoka oli aika kauan lämpimässä tarjolla. Kokeilimme rohkeasti kuitenkin niin kasviksia, leikkeleitä kuin jäätelöäkin. Ruokavalikoima oli hyvä ja aina löysimme jotakin, mistä pidimme, emmekä sairastuneet. Minä rakastin buffetin jäätelöpalloja, pikkuporkkanoita, kurkkua, tomaattia, herneitä ja kinkkusuikaleita. Isi tykkäsi tilata pastan, johon sai itse valita kastikkeen. Aamupalalla minä söin amerikkalaisia pannukakkuja ja kasviksia. Äiti otti lettuja paistavalta mieheltä joka aamu räiskäleen ja täytti sen eri täytteillä. Isi taas tykkäsi käydä munakkaita paistavan miekkosen luona ja tilasi aina erilaisen munakkaan. Kahvi oli buffetin aamiaisella hyvin laihaa, joten kävimme aamuisin äidin kanssa hakemassa aulan Hemingway-baarista äidille cappucinon vastajauhetuista pavuista ja minulle jäähilejuoman. Sillä lähti päivä hyvin käyntiin! Buffetin lisäksi kuubalaisesta ravintolasta ja majakkaravintolasta sai snack-tyyppistä lounasta, mikä toi mukavaa vaihtelua buffetin lounaaseen.

Italialainen ravintola oli tyylikäs ja laadukas

Suklaakakku ja jäätelöpallo maistui

Kuubalainen ravintola, jossa soi iltaisin live-musiikki

Buffet-ravintola

Pastaheppu

Hedelmätarjontaa

Hemingway-baari ja jäähilejuoma

Minua kiehtoi hotellin alueella oleva majakka, koska muumitkin ovat asuneet majakassa. Minua jännitti kiivetä ylös näköalatasanteelle, koska en koskaan tiennyt, kuka muumeista olisi ylhäällä nukkumassa. Majakasta sai lounasaikaan pizzaa, joka muistutti minusta enemmän piirakkaa, mutta maistui se kuitenkin. 

Näkymä altailta majakalle

Näkymä majakasta rannalle

Näkymä majakasta uima-allasalueelle

Parasta hotellissa minusta olivat kuitenkin lasten leikkialue, uima-altaat ja ranta! Uima-altaat olivat aika matalia kauttaaltaan ja mataloituivat hitaasti, joten minulla oli paljon tilaa leikkiä. Otin hiekkalelut mukaan uima-altaalle ja keksin niillä eri leikkejä. Rannalla otimme aurinkoa, teimme hiekkakakkuja, etsimme näkinkenkiä tai rakensimme hiekkalinnan. Ranta oli myös erittäin hitaasti syvenevä, varsinkin laskuveden aikaan. Äiti ja isi kävivät rannalta snorklailemassa ja näkivät samettisen hiekkapohjan, leväruohikkoa ja muutamia kiviä. Leväruohikossa oli merisiiliä ja meritähtiä. Kivien luona äiti näki kaksi kertaa ison tähtikotkarauskun, mutta myös muita pienempiä kaloja. Muutamana päivänä tuuli oli kuitenkin aika kova, eikä silloin tehnyt mieli kauaa olla rannalla tai snorklailla. Uima-altaalla oli silloin lämpimämpää! Rannalta saattoi halutessaan lähteä myös katamaraanisurffaukselle "kuljettajan" kanssa tai omatoimisesti polkuveneilemään. Äiti kokeili katamaraania! 

Lasten leikkialue

Toinen uima-allasalue

Reitti rannalle

Laskuveden aika

Teimme viikon aikana kolme retkeä. Ensimmäinen oli snorklailuretki Varaderon Coral beach -rannalle. Retken ostimme aulan agentilta hintaan 36 CUC (n.25 e) / aikuinen. Retkeen kuului kyyditys hotellilta pikkubussissa rannalle, snorklailuvälineet ja opastus korallien läpi navigoinnissa. Sitä todella tarvittiin, sillä kovassa aallokossa olisi muuten ollut vaarana paiskautua päin korallia, joka oli aika pinnassa. Oppaan ja pelastusliivien avulla snorklailu onnistui kuitenkin hyvin. Äiti ja isi kävivät vuorotellen meressä ja näkivät paljon kaloja ja monipuolista korallia. Isi näki myös leijonakalan! Minä leikin rannalla hiekkaleikkejä ja keinuin keinussa. Rannalla oli hyvä olla kengät jalassa, sillä ruohikosta oli kulkeutunut takiaisia myös hiekalle. Retki oli kuitenkin oikein onnistunut.

Matkalla näimme paikallisen Casa particularin

Toinen retkemme suuntautui pääkaupunkiin Havannaan. Tämä retki lämmitti lopullisesti sydämemme Kuuballe. Yritimme ensin lähteä omatoimisesti matkaan, joten otimme taksin Varaderon keskustaan, josta turisteille tarkoitetut Viazul-bussit lähtevät. Olimme kuitenkin juuri myöhästyneet kello kahdeksan bussista ja seuraava lähti vasta 11.25. Isi sai selville, että auton vuokraaminen maksaisi 170 CUC/vuorokausi hallituksen määräyksestä. Meitä lähestyi kuitenkin paikallinen, joka tarjosi kyytiä omassa autossaan Havannaan ja opastusta kaupungissa hintaan 50 CUC/aikuinen. Otimme tarjouksen vastaan, sillä se oli edullisempi kuin hotellin agentin tarjoamat bussiretket. Paikallinen vei meidät autolleen, missä paljastui, että oppaaksi ja kuskiksi lähteekin hänen "veljensä". Tämä ei puhunut paljoa englantia, mutta hän osoittautui niin arvokkaaksi avuksi päivä kuluessa, että annoimme hänelle nopeasti anteeksi opastuksen niukkuuden. Paikallisen auto oli vanha Pontiac, joka oli aika hidas ylämäissä. Matka Havannaan kesti kolme tuntia, mutta se ei haitannut, koska minä nukuin autossa päiväunet. 

Taksimme Vallankumousaukiolla

Äiti luki opaskirjaa ja kertoi kuskille, mihin halusimme mennä. Ensiksi mentiin Hotel Nacionaliin kahville, mehulle ja jäätelölle. Täällä Kuuban johto tapaa muiden maiden johtajia. Rakennuksen komeat puitteet muistuttavat 30-luvusta ja puutarha oli kaunis.

Sisääntulo oli komea

Sisustuksen yksityiskohtia

Terassilla oli hyvä pitää mehutauko

Seuraavaksi suunnattiin Vallankumouksen aukiolle, jota reunustavat hallintorakennukset ja valtionmies José Martin muistomerkki. 

Fidel Castro

Che Guevara

Tämän jälkeen jatkoimme vanhaan kaupunkiin, jota on entisöity kauniisti ja vanhaa kunnioittaen. Aloitimme kierroksen katedraalin aukiolta, jonka vaikuttavaan katedraaliin pääsee myös sisään, jos käyttää olkapäät ja polvet peittäviä vaatteita.

Kun jatkoimme matkaa huomasimme, että joka kulman takana oli ihania yllätyksiä. Ikävämmän yllätyksen kohtasimme kuitenkin, kun isi yritti nostaa rahaa pankista. Raha ei tullutkaan automaatista ulos ja isin piti varmistaa pankinjohtajalta asti, ettei nosto ollut mennyt läpi. Tässä kohdassa paikallinen oppaamme muuttui edunvalvojaksemme. 

Tyttöjä koulupuvuissaan

Kauniisti entisöity seinä

Kun isi odotti pankissa, opas vei minut ja äidin katedraalin vieressä sijaitsevaan paladar-ravintolaan. Paladarit ovat ravintoloita, jotka paikalliset ovat muuntaneet omista asunnoistaan. Tämä oli oikein tunnelmallinen ja minä pidin alkukeitosta ja leivästä! Pääruoan pihvit minä jätin vanhemmille. Isikin liittyi pian seuraamme parvekkeelle. 

Lounaan jälkeen näimme vanhan kaupungin aukiot, kuten Plaza Viejan ja aseaukion Plaza de Armasin. Lisäksi ohitimme hotellin, jossa Hemingway oli yöpynyt. 

Hotel Ambos Mundos

Plaza de Armas

Plaza Vieja

Kun opas johdatti meidät näköalapaikalle, totuus kaupungin kunnosta paljastui. Kaupunki on pahasti rapistunut; uudempi Havanna odottaa vielä entisöintiä. Paikallisesta oppaasta oli suuri hyöty, sillä esimerkiksi tämä näköalapaikka olisi meiltä muuten jäänyt varmasti huomaamatta, sillä sitä ei suuremmin mainostettu ulkopuolella. Ylhäällä oli kuitenkin englantia puhuva opas, joka esitteli, mitä katolta näkyvät rakennukset olivat.

Havannan kaupunkikierroksen päätimme Capitoliolle, joka on kopio Washington D.C:n Capitolista. Se on Yhdysvaltain valta-ajan symboli. Sitä vastapäätä oli elokuvateatteri Payret ja kauniita pastellinsävyisiä rakennuksia. Lisäksi opas näytti meille paikallisen ostoskeskuksen, koska isi halusi ostaa juomista paluumatkalle. Sieltä löytyi minulle myös hiekkalelut!

Paikallisten Havannaa

Meillä oli ihana päivä Havannassa ja tästä kuului suuri kiitos oppaallemme/kuskillemme/lastenhoitajallemme/edunvalvojallemme/turvamiehellemme. Meidän ei tarvinnut kärsiä perässä roikkuvista myyjistä tai sekoilla kartan kanssa. Saatoimme pysähtyä silloin kun siltä tuntui ja nähdä mitä paikkoja halusimme. Se oli täydellinen päivä!

Kolmas retkemme lähti satamasta, jossa hotellimme myös sijaitsi. Retkenjärjestäjä nouti meidät kuitenkin hotellilta bussilla. Bussimatka kesti pari minuuttia, mikä sopi minulle hyvin, koska en olisi jaksanut toista pitkää automatkaa. Tämä retki tehtiin katamaraanilla. Mukana oli joukko sukeltajia ja äiti ja isi olivat ainoat snorklailijat. Heille jäi reilusti aikaa snorklailuun, kun muut sukelsivat Cayo Biedrasin edustalla. He näkivät mielenkiintoisia lähellä pintaa olevia korallimuodostelmia ja värikkäitä kaloja. Minä nukuin päiväunet rattaissani aaltojen keinuttaessa laivaa. Sitten siirryimme toiseen paikkaan, hylylle. Se oli vanha kalastusalus, joka oli upotettu keinotekoisen koralliriutan luomiseksi. Kirkkaassa vedessä hylky näkyi erittäin hyvin snorklailemallakin ja sen ympärillä oli paljon kaloja. Sitten palasimme satamaan ja vietimme loppupäivän uima-altailla! Tämä oli oikein mukava päivä myös!

Cayo Biedras

Paluulentomme oli määrä lähteä 19.30 illalla, mutta kun tulimme lentokentälle paria tuntia aikaisemmin, isi huomasi taululta, että lentomme olikin viivästynyt. Uusi lähtöaika oli 22.30. Jouduimme sitten odottelemaan lentokentällä muutaman tunnin ennen kuin pääsimme lähtöselvitykseen. Lähtöselvitysjono liikkui hyvin hitaasti, joten minä kävin nukkumaan rattaisiin. Lähtöselvityksestä saimme 25 CUC / henkilö lentokenttäveron maksamista varten. Sen maksaakseen piti kuitenkin jonottaa toisessa jonossa. Tämän jälkeen oli passintarkastusjono ja viimeiseksi turvatarkastusjono. Useat ihmiset protestoivat näin hidasta ja vaikeaa lentokenttämenettelyä sekä tungosta. Näissä jonoissa kului noin kaksi tuntia. Menomatkalla oli vain yksi passintarkastusjono, joten silloin samaa ongelmaa ei ollut. Onneksi minä nukuin sen kaiken läpi. Sitten kun pääsimme lentokoneeseen, jatkoin unia omalla paikallani. Muutama matkustajista oli pahasti humalassa ja he alkoivat riidellä lentoemäntien kanssa. Noin tunnin selvittelyn jälkeen kaksi matkustajaa päätettiin poistaa koneesta. Sitten meni vielä tunti, ennen kuin heidän matkatavaransakin oli saatu pois koneesta. Lopulta pääsimme lentoon, minkä jälkeen nukuimme kaikki loppumatkan. Heräsin vasta vähän ennen laskeutumista aamupalalle. 

Matkamuistoiksi Kuubasta ostimme puisia autoja kirjahyllyyn, koska meistä vanhat autot olivat yksi parhaista asioista matkalla. Lisäksi minulle ostettiin bongorumpu, koska ne olivat Kuubassa huomattavasti paljon edullisempia kuin Suomessa. Monet muut ostivat rommia ja sikareita, mitä myytiin useissa pikkuliikkeissä. Kuuban matkamme oli alkusopeutumisen jälkeen oikein onnistunut. Saimme rantaloman, jonka halusimme, ja näimme myös paikallista elämää erityisesti Havannan reissulla. Meistä viikko oli sopiva aika Varaderon matkalle, mutta Kuubassa olisi monia muitakin näkemisen arvoisia kaupunkeja, joihin olisimme mielellämme tutustuneet, jos meillä olisi ollut enemmän aikaa. Varaderossa onneksi oli myös mahdollista päästä snorklailemaan. Edellisellä matkallamme Meksikon rannikolla meressä oli kuitenkin paljon enemmän nähtävää ja Karibian meren tyyneys teki snorklailusta helpompaa. Mikäli haluaa rantaloman, eikä ole kiinnostunut Kuubasta erityisesti sen kulttuurin vuoksi, on Meksiko mielestämme parempi vaihtoehto. Näin  myös siitä syystä, että ruoka oli Meksikossa paljon parempaa! Olimme kuitenkin kiitollisia siitä, että nyt olemme nähneet nämä molemmat maat!