Balkanin kiertomatka 2017: Kroatia - Bosnia-Hertsegovina - Montenegro - Kroatia

Halusimme tehdä viikon koko perheen yhteisen kesälomamatkan heinäkuussa. Äiti ja isä miettivät, mitä kiinnostavia kohteita Euroopassa olisi. Äidin ehdotus Montenegro voitti, kun isäkin ihastui Montenegron vaihteleviin maisemiin kuvien perusteella. Montenegrossa Kotorin lahdella on mahdollista tutustua pieniin kyliin ja viettää rantaelämää. Montenegroon on huonosti lentoja ja olimme kiinnostuneita eniten Montenegron rannikosta, joten oli järkevää lentää Dubrovnikiin Kroatian puolelle. Lentokentältä on noin 30 km Herceg Noviin, joka on jo Kotorin lahdella. Suorat Norwegianin lennot maksoivat laukkuineen 900 € eli noin 225 € hengeltä. Lasten lentoliput olivat toki hieman edullisemmat kuin aikuisten liput, mutta ero ei ollut suuri, koska olemme molemmat siskoni kanssa jo yli kaksivuotiaita.

Dubrovnikista tehdään usein päiväretkiä sekä Montenegroon että Mostariin Bosnia-Hertsegovinaan. Äiti ja isä päättivät liittää myös Mostarin matkasuunnitelmaan. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että tarvitsimme oman auton koko matkan ajaksi. Bussillakin nämä kyseiset matkavälit on mahdolllista matkustaa, mutta lasten kanssa oma auto on varmasti vaivattomampi. Välimatkat eivät ole liian pitkiä ja auton vuokra on kohtuullinen (38 € päivältä vakuutuksineen). Vuokrasimme auton Rentalcarsin kautta. Otimme viisiovisen mallin, koska meillä on mukana monta matkalaukkua ja rattaat.

 

Reittisuunnitelma oli seuraava: Dubrovnik - Mostar - Kotorin lahti - Dubrovnik. Päätimme varmuuden vuoksi varata majoituksen etukäteen. Äiti varasi ensimmäiseksi yöksi Mostarin keskustasta Pansion Villa Nurin hintaan 50 € / yö. Sitten pääkohteestamme eli Kotorin lahdelta 5 yötä neljän tähden hotellista Apartments Monte Aria, joka oli 75 € yöltä. Hotelli sijaitsi noin 40 minuutin ajomatkan päässä Kotorin kaupungista ja 10 km päässä Herceg Novista, mutta äiti ajatteli, ettei syrjäsempi sijainti ole ongelma, kun on auto käytössä. Viimeiseksi yöksi varattiin Zara Apartments Dubrovnikin lähistöltä hintaa 75 € yö. Sitten olimme valmiita lähtöön!

Auton vuokraaminen ja ajaminen ei vanhempiani enää turhia jännittänyt, koska he ovat vuokranneet auton monesti aikaisemminkin. Auton vuokrauksessa tarvitsee vain muistaa katsoa tarkkaan, millainen vakuutus sopimukseen sisältyy ja mikä on omavastuu onnettomuuden tai varkauden sattuessa. Balkanin alueella ajaminen oli maaseudulla leppoista, vaikka vastaantulevia härkiä pitikin välillä väistellä Bosnia-Hertsegovinassa! Kotorin lahden rantatie on kiemurteleva ja melko kapea, mutta liikennettä ei ollut kuitenkaan ruuhkaksi asti. Nopeudet paikallisilla kuskeilla olivat kuitenkin aika kovia ja he olivat herkkiä ohittelemaan. Vanhoihin kaupunkeihin ajaessa auto kannattaa suosiolla jättää kauemmaksi parkkiin tai käyttää julkisia, koska vanhojen kaupunkien läheisyydessä liikenne todellakin puuroutui ja pysäköinti oli välillä aika haastavaa. Paikoitusalueita kuitenkin usein löytyi. Paikallisille tosin, mikä vaan kohta, johon auto mahtuu, on täysin hyväksyttävä parkkipaikka.

Ajoimme Dubrovnikin ohi

Härkiä tiellä!

Maaseutua Bosnia-Hertsegovinassa

Upeaa luontoa Bosnia-Hertsegovinassa

Kotorin lahtea lähestyttäessä

Jäätelökioski Kotorin lahdella

Uimapaikka tien varressa Kotorin lahdella

Dubrovnik

Päätimme selvitä koko matkan ilman navigaattoria, koska luotimme enemmän tiekarttaan, navigoinnin helppouteen ja paikallisten apuun. Selvisimmekin matkasta näiden avulla hyvin, emmekä ajaneet kertaakaan pahasti harhaan. Tiet olivat muutamia Bosnia-Hertsegovinan pätkiä lukuunottamatta hyvässä kunnossa. Korkeuseroja oli paljon, mikä tarkoitti ylämäkiä ja alamäkiä, mutta myös uskomattomia maisemia! Välillä matka kulki peltojen halki ja välillä vuorenrinteillä.

Ajoimme lentokentältä pohjoiseen aluksi rannan suuntaisesti, mutta käännyimme Opuzenista Mostariin päin. Pysähdyimme Kravican putouksilla, jotka sijaitsevat noin 40 km ennen Mostaria. Matkaan putouksille menee noin kaksi ja puoli tuntia. Rajanylityksiä osuu matkalle useita, mutta passit tarkastetaan käytännössä vasta viimeisellä rajanylityksellä Metkovicissa. Kauniilla säällä vesiputouksen vesi hohtaa turkoosina ja sen viileässä vedessä voi käydä uimassa. Paikalla on myös monia kahviloita ja ravintoloita. Minä en uskaltanut uimaan, mutta pikkuinen meni isän kanssa!

Mostar

Kun saavuimme Mostariin, oli jo pimeää. Kaupunki näytti mystiseltä iltavalaistuksessa. Ihmiset istuivat kuuntelemassa duettoa, joka soitti baarin pihalla. Pansion Nurin autopaikka oli keskellä vanhaa kaupunkia. Majapaikalle johti kapea tie, jossa oli myös portaita! Onneksi majapaikan omistaja tuli ystävällisesti pysäköimään automme. Huone oli pieni, eikä ilmastointi ollut kovin hyvä. Nukuimme siis melko huonosti, mutta onneksi majapaikan sijainti oli loistava! Meidän oli helppo lähteä tutkimaan kaupunkia pienissä erissä. Se oli täynnä houkuttelevan näköisiä ravintoloita. Hintataso Bosnia-Hertsegovinassa on kaukana Suomen hinnoista. Liharuoan sai 5-6 eurolla. Jäätelöpallot maksoivat 60 senttiä kappale, mikä oli hyvä, koska me halusimme siskoni kanssa paljon jäätelöä!

Päivällä tästä Unescon maailmanperintökohteesta avautui toinen, rauhallisempi puoli. Joki, joka virtaa kaupungin läpi, hohtaa turkoosina ja vähitellen vanhan kaupungin myyjät availevat putiikkejaan. Äiti päätti lähteä tutustumaan moskeijaan, koska ei ollut sellaisessa vielä koskaan käynyt ja koska sieltä saa erinomaisen kuvan Stari Most -sillasta, joka symboloi rauhaa kaupungin kahden puolen välillä. Hyvän kuvan sillasta saa myös joen vastarannalta. Koko kaupunki on kuin postikortista!

Näkymä sillalta moskeijalle

Näkymä moskeijan tornista

Tämän jälkeen aloitimme pitkän, lopulta noin kuusi tuntia kestäneen matkan Mostarista Kotorin lahdelle. Suunnitelmamme oli ajaa eri reittiä kuin tullessa, vaikka se tarkoittikin hieman pidempää matka-aikaa (google mapsin mukaan noin neljä tuntia). Tämä oli mahdollisuutemme nähdä Bosnia-Hertsegovinaa, joten lähdimme ajamaan Blagajin suuntaan. Äiti olisi halunnut nähdä siellä sijaitsevan Unescon maailmaperintökohteen (Tekija), mutta ajoimme vahingossa liittymän ohi. Siispä jatkoimme tietä eteenpäin, pikkukylästä pikkukylään, kunnes emme olleet enää edes varmoja, missä maassa olimme. Saimme paikallisilta neuvoksi ajaa Gackon kautta Bilecaan. Sitten huoltoasemalta vasemmalle. Emme vain kysyneet, kuinka kaukana huoltoasema on. Sinne olikin melkein kahden tunnin ajomatka! Kannattaa siis pitää tankki aika täynnä tässä maassa ajellessa.

Sitten jatkoimme Trebinjen kautta Herceg Noviin, joka oli hotelliamme lähin isompi kaupunki. Isällä meinasi usko loppua, kun hotellille johtava tie näytti jo päättyvän, mutta mutkan takana odottikin keidas. Hotellin työntekijä otti meidät ystävällisesti vastaan ja tarjosi apuaan auliisti koko vierailumme ajan. Hotellilla ei ollut asunnoissa siivousta kuin joka viides päivä. Äiti sai kuitenkin meille siivouksen pyytämällä. Huoneessa oli hyvä ilmastointi, pieni keittiö, makuuhuone ja olohuone, jossa oli levitettävä sohva. Me nukuimme siskoni kanssa siinä hyvin! Tätä majoitusta voi todella suositella! Ainut ongelma oli, että minulla alkoi vesirokko. En siis voinut uida muutamaan päivään ennen kuin kuume laski. Mutta onneksi olimme tässä hotellissa viisi päivää! Siinä ajassa ehdimme myös hyvin tutustua eri kyliin Kotorin lahden alueella.

Monte Aria Apartments

Näkymä hotellihuoneen isolta parvekkeelta

Herceg Novi

Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä läheisessä Herceg Novissa. Se oli vaikeaselkoinen kaupunki, sillä siinä oli ranta-alue ja vanhakaupunki, mutta täysin erillään toisistaan. Koko kaupunki on rakentunut vuorenrinteeseen, joten joka paikkaan on paljon portaita. Emme siis lähteneet etsimään vanhaa kaupunkia ensimmäisenä iltana, mutta palasimme myöhemmin ja sen paikan nähtyämme tulimme vielä uudestaan. Vanhassa kaupungissa oli kaksi linnaketta, toinen vanhan kaupungin ylä- ja toinen alapuolella. Näihin sisäänpääsy oli 2 euroa. Me tykkäsimme siskoni kanssa tutkia niitä paljon! Sisäänkäynnit (eli paljon portaita) vanhaan kaupunkiin löytää linnakkeiden juurelta. Takaisin hotellille, siis Kotoriin, päin ajettaessa tulee vastaan Zelenikan kylä, jossa on supermarket ja leikkipaikka lapsille. Siellä me pysähdyimme usein!

Ranta-alue

Ylemmässä linnakkeessa

Lopulta löysimme tänne!

Meidän suosikkipaikka!

Kotor

Sitten lähdimme ajamaan Kotoriin rantatietä pitkin. On sanomattakin selvää, että maisemat ovat tällä tiellä huikaisevat. Matkaan menee noin tunti, koska matkalla on pakko pysähtyä ottamaan valokuvia. Koko ajan näimme suloisia pikkukyliä ja houkuttelevia uimapaikkoja, joihin päätimme vielä palata. Kotorissa on yksi ostoskeskus, jossa on leikkipaikka lapsille. Lisäksi ostoskeskusta vastapäätä on erittäin hyvä leikkipuisto. Me viihdyimme näissä hyvin, kun äiti päätti nousta Kotorin linnakkeeseen. Nousuun ja laskeutumiseen meni noin 1,5 tuntia. Mukaan kannattaa varata kunnon kengät ja vesipullo, sillä ainakin keskipäivän kuumuudessa nousu vaatii kohtalaista kuntoa. Maisemat ovat kuitenkin pienen uurastuksen arvoiset! Kotorissa ei ole uimapaikkaa, mutta yli 30 asteen helle pakotti meidät etsimään sellaisen. Se löytyi noin kilometri takaisinpäin Perastin suuntaan. Rannat Kotorin lahdella ovat pikkukiveä ja usein kapeita kaistaleita. Vesi on nopeasti syvenevää mutta kirkasta. Kotorin vanhakaupunki on Unescon maailmanperintöluettelossa ja todella kaunis. Me söimme ja palasimme kuitenkin pian hotellille, koska kaikkia alkoi väsyttää aikaisin.

Porto Montenegro

Seuraavana päivänä päätimme hyödyntää lauttaa, joka vie auton ja matkustajat lahden toiselle puolelle 4,5 euron hintaan. Lautat lähtevät Kamenarista, jonne ajoi hotellilta alle kymmenessä minuutissa. Lauttamatka kestää muutaman minuutin. Sitten jos lähtee ajamaan oikealle, pääsee Porto Montenegroon tai Budvaan kätevästi. Me jäimme Porto Montenegroon, koska siellä oli leikkipaikka Pirate's playground. Leikkipaikan vieressä on museo, jossa on mahdollisuus vierailla Jugoslavian sodassa käytetyssä sukellusveneessä. Mehut joimme sataman yhdessä kalliissa kahvilassa. Porto Montenegro on täynnä huvijahteja ja niiden omistajille suunnattuja kauppoja ja ravintoloita. Siellä on täysin erilainen tunnelma kuin muissa Kotorin lahden rustiikkisemmissa kylissä, mutta näkemisen arvoinen paikka ehdottomasti!

Perast

Seuraavana päivänä minulla oli jo paljon parempi olo. Me ajoimme noin puolen tunnin matkan Perastin kylään. Siellä oli aika paljon turisteja, joita sinne houkuttaa kalastajakylän tunnelma sekä mahdollisuus tehdä veneretki Our lady of the rocks -saarelle. Meillekin tultiin tarjoamaan kyyditystä saarelle yksityisellä veneellä heti parkkipaikalla. Koska se maksoi vain 10 euroa koko perheeltä, päätimme ottaa tarjouksen vastaan. Saarelta on kaunis näkymä viereiselle saarelle, jonne ei kuitenkaan pääse vierailemaan. Our lady of the rocks on rakentunut, kun kalastajat aina heittivät kiven samaan kohtaan kiitokseksi kalaonnestaan. Kivien päälle on rakennettu tämä saari ja pystytetty pieni kirkko. Sisäänpääsy oli pari euroa. Saariretken jälkeen kävimme uimassa Pirate's Beach -rannalla ja syömässä hyvässä kalaravintolassa. Äiti tilasi tonnikalapihvin! Se oli oikein mukava päivä!

Dubrovnik

Sitten oli aika jättää hyvästit upealle Montenegrolle, jonka maisemat todella tekivät vaikutuksen. Palasimme Kroatian Dubrovnikiin. Rajanylityksessä oli tällä kertaa hieman pidempi jono kuin aikaisemmissa, mutta Kroatiasta Montenegroon päin jono oli tuplasti pidempi! Matkaan meni tällä kertaa noin 1,5 tuntia. Söimme lounasta vanhan kaupungin ulkopuolella lähellä Dubrovnikin satamaa. Siellä Babin Kukin alueella sijaitsi myös hotellimme Zara Apartments, joka oli kuitenkin äärimmäisen vaikea löytää. Hotellin ovelle ei edes näe rantatieltä, eikä tiellä ole mitään viittaa hotellille. Soitimme hotellin omistajalle ja hän tuli meidät noutamaan läheisen ruokakaupan luota. Pysäköintipaikka hotellilta kuitenkin löytyi ja terassilta aukeni ihana näkymä satamaan. Hotellihuone oli moderni ja kaunis, mutta aika pieni. Koko majoituspaikassa oli vain kaksi hotellihuonetta, joten palvelu oli erinomaista. Perheen isä keitti heti kahvit ja emäntä leipoi omenatorttua.

Leikkipaikka Dubrovnikin satamassa

Zara Apartments

Äiti ja isä hyppäsivät uimaan!

Saimme omistajalta myös bussiaikataulut ja päätimme mennä siten vanhaan kaupunkiin, koska omistaja sanoi pysäköinnin olevan siellä vaikeaa. Bussi 2A meni kerran tunnissa hotellin läheltä. Dubrovnikissa oli paljon turisteja ja siellä todella yritettiin rahastaa kaikella mahdollisella paljon enemmän kuin Montenegron puolella. Me emme kuitenkaan joutuneet tähän turistiansaan, koska emme nousseet hissillä näköalapaikalle tai tehneet suosittua muurikierrosta. Sen sijaan kiertelimme kapeilla kujilla ja löysimme ihania yllätyksiä. Kun nousimme portaita ylös rinnettä, törmäsimme myös leikkipaikkaan! Dubrovnikin vanha kaupunki on todella erityinen ja laajin kaikista näkemistämme vanhoista kaupungeista.

Siihen päättyi Balkanin kiertomatkamme! Näimme todella paljon erilaisia maisemia viikon aikana auton ansiosta ja säästimme myös varmasti rahaa, koska majoitus ja ruokailut olivat mahdollisia keskustan ulkopuolella. Autoilussa parasta on kuitenkin vapaus tehdä mitä huvittaa, pysähtyä oman aikataulun mukaisesti ja mennä juuri sinne, minne huvittaa. Balkanin alue sopii erinomaisesti juuri autolla kiertämiseen, koska kauniita kohteita on paljon, eivätkä välimatkat ole liian pitkiä. Me olemme siskoni kanssa myös aina viihtyneet ja nukkuneet autossa erinomaisesti, joten pidemmätkään ajomatkat eivät tunnu meistä liian raskailta. Pisin ajomatka Mostarista Kotorin lahdelle olisi ollut mahdollista halutessaan tehdä myös lyhyempää reittiä.

Morinj

Ruoka oli maisemien lisäksi yksi parhaista asioista matkalla, sillä kaikissa ravintoloissa ruoka oli erinomaista. Tilasimme yleensä kolme pääruokaa tai kaksi pääruokaa ja lisukkeen. Söimme erityisesti kanaa ja muuta lihaa, jotka olivat edullisimpia. Rustiikkisia ja tunnelmallisia ravintoloita tai Konoboja oli helppo löytää paitsi Bosnia-Hertsegovinan maaseudulla. Pizza oli myös hyvää ja maksoi yleensä 5-6 euroa. Kala-annokset saattoivat olla 10-60 euroa. Kerran söimme astetta tasokkaammassa Konobassa Kotorin lahdella (kuva alla), jossa erinomainen kanasalaatti maksoi 10 euroa, iso annos kananugetteja 4,50. Salaatit yleisesti olivat erittäin herkullisia. Minun gluteeniton ruokavalioni ei aiheuttanut erityistä ongelmaa, koska lihaa ja salaatteja syön mielelläni. Vain leipä, joka tuotiin pöytään ennen ruokaa, jäi minulta syömättä. Pariin päivään minulle ei oikein maittanut ruoka, koska olin kipeä, mutta sitten taas söin normaalisti!

Painotimme tällä matkalla Bosnia-Hertsegovinaa ja Montenegroa enemmän kuin Kroatiaa, koska olemme siellä jo matkustaneet aikaisemmin. Näimme näin paljon paikallista elämää. Sitä näimme myös sen ansiosta, että majoitus oli valittu pienistä perheomisteisista paikoista hotelliketjujen sijaan. Olimme erittäin tyytyväisiä majoituksiin ja erityisesti niissä saamaamme palveluun! Suomalaisia turisteja näimme vain Kotorin ja Dubrovnikin vanhoissa kaupungeissa. Suosittelemme lämpimästi sekä Mostaria että Kotorin lahtea kaikille, jotka pitävät Kroatiasta! Siellä saa vastaavat maisemat, eikä hintatasossa ole vielä turistilisää, vaikka useat turistit ovatkin jo löytäneet nämä Balkanin helmet!

Keep exploring!