Split, Kroatia 2015

Vanhempani päättivät viedä minut ja kolmekuukautisen pikkusiskoni Kroatiaan isän isyyslomalla, mikä osui huhtikuun toiselle viikolle. Matkakohteeksi valikoitui juuri Kroatia, koska siellä on huhtikuussa kuin Suomessa alkukesällä, päivälämpötila keskimäärin kahdenkymmenen asteen paikkeilla, mikä sopii pienen lapsen kanssa matkustettaessa. Lisäksi monet tuttavat ovat kehuneet Kroatiaa matkakohteena. Huhtikuu on hyvä matkustusajankohta, koska kaupungeissa ei vielä ole paljoakaan muita turisteja, paikallista elämää näkyy enemmän ja hintataso on edullisempi. Terasseilla on kuitenkin jo aurinkoisina ja lämpiminä päivinä vilkasta. Rannat ovat vielä autioita, mutta meille meressä uimisen korvasi kylpylässä pulikointi.

Kroatiaan sai myös edulliset suorat lennot Norwegianilta. Lennolle saa jokaista alle 12-vuotiasta lasta kohden viedä ilmaiseksi yhdet rattaat ja yhden turvaistuimen. Vauvalle sai viedä turvatarkastuksen läpi myös äidinmaidonkorviketta lennolla tarvittavan määrän ilman mitään ongelmia tai mutinoita. Norwegian lentää useisiin Kroatian kaupunkeihin, mutta meidän valitsemilla päivillä parhaiten lentoja löytyi Splitiin. Se oli mielestämme hyvä valinta, koska siellä on komea vanha kaupunki, näyttävä rantabulevardi ja se toimii hyvänä lähtöpaikkana monille kiinnostaville retkille. Lento kesti noin kolme tuntia ja minä viihdyin sen ajan hyvin, koska äiti täytti minun kanssa tarrakirjaa ja sain syödä keksejä välipalaksi. Pikkuinen nukkui nousun jälkeen vanhempien sylissä kantokassissa, jonka he olivat ottaneet koneeseen. Siinä oli kätevä kantaa lasta myös lentokentällä.

Riva-rantabulevardi

Äiti oli varannut Booking.comin kautta neljän tähden Filomena Residence & Spa -hotellin hintaan 530 euroa seitsemältä yöltä. Splitissä oli Booking.comin palvelussa vain kaksi kylpylähotellia tarjolla. Molemmat sijaitsivat lähes yhtä kaukana keskustasta, mutta Filomena Spa oli selvästi edullisempi, joten hotellin valinta oli tällä kertaa helppo. Aamupala ei kuulunut hintaan. Hotelli oli hyvin pieni, sillä siinä oli vain neljä hotellihuonetta pienen kylpylän yhteydessä. Se oli erään asuinkerrostalon pohjakerroksessa tavallisella kerrostaloalueella. Tämä vähän erikoinen hotelli täytti kuitenkin kaikki toiveemme ja tarpeemme. Siellä oli upea sisustus sekä erittäin ystävällinen ja avulias henkilökunta. Rauhallinen musiikki loi rentouttavan tunnelman heti aulaan astuttaessa. Saimme erinomaista palvelua, sillä olimme ainoat yöpyvät asiakkaat sillä hetkellä hotellissa. Tällöin mahdolliset muista huoneista kantautuvat äänet eivät häirinneet yöuntamme ja parkkipaikka vuokra-autolle oli helppo saada. Huoneessa oli king size vuode, jossa minä mahduin nukkumaan yhdessä äidin ja isän kanssa. Pikkuinen nukkui makoisasti suuressa nojatuolissa unipussinsa sisällä. Pidin siitä, että suoraan huoneesta pääsi ulos pihalle, missä myös oli uima-allas. Se oli tähän aikaan vuodesta kuitenkin vielä täyttämättä. Kesäaikaan hotelli olisi siis vielä upeampi, mutta myös varmasti täydempi.

Kerrostalon alin kerros oli hotelli.

Hotellin vastaanotto

Sisustus oli upea

Hotellin ympäristö oli kaukana Splitin vanhan kaupungin tunnelmasta.

Otimme hotellin aamupalan ensimmäiselle päivälle. Siinä oli tarjolla leipää, leikkeleitä, juustoa, kroisantteja, jugurttia, hedelmiä, kahvia ja teetä. Se maksoi 7 euroa / aikuinen, mikä oli aika kallis hinta alueen muuhun hintatasoon nähden. Splitin kahviloissa ja ravintoloissa esimerkiksi keitot maksoivat 3-4 euroa (25-35 kunaa), pizza noin viisi euroa (n. 35 kunaa), herkulliset pastat ja risotot 7-8 euroa (50-60 kunaa) ja kahvi 1-1,5 euroa (n. 8-11 kunaa). Vaikka aamupala oli herkullinen, päätimme korvata sen seuraavina päivinä ostamalla lähimmästä leipomosta kroisantteja ja muita leivonnaisia sekä kaupasta jugurttia, mehuja, kirsikkatomaatteja ja hedelmiä. Leipomoiden eri tuotteet olivat edullisia ja suussa sulavia. Pidin erityisesti juustotäytteisistä pasteijan tyyppisistä leivonnaisista. Suklaatäytteiset kroisantit olivat äidin herkkua. Hotellilla nautitun yksinkertaisen aamupalan jälkeen pysähdyimme matkaan lähdettyämme usein ostamaan vielä kahvia lähikahviloista.

Oman pienen vaikeutensa äidin matkaan toi se, että vauva oli lopettanut rintaruokinnan ja tarvitsi siis tuttipulloja. Äidillä oli viisi pulloa mukana. Hän sai luvan käyttää hotellin keittiötä ja sen suurta kattilaa pullojen desinfioimiseen keittämällä. Keittäminen oli kuitenkin mahdollista vain, kun hotellin vastaanotto oli auki eli aamu kahdeksasta ilta yhdeksään. Tämä vaati vain siis hieman ennakointia. Mikäli olisimme varanneet huoneistohotellin, olisi tämä pullojen keittely ja maidon lämmittäminen ollut äidille helpompaa.Yöllä äiti lämmitti maitoa tuttipullossa vedenkeittimessä vesihauteessa. Ensimmäisenä yönä palovamman saatuaan hän lainasi hotellin keittiöstä pihdit, joiden avulla hän pystyi pitämään pulloa vedessä polttamatta käsiään. Vedenkeittimen hän oli pakannut mukaan Suomesta, koska sitä ei huoneen varustukseen kuulunut. Vedenkeittimellä pystyi tarvittaessa myös desinfioimaan yksittäisen pullon. Kroatiassa hanavesi on puhdasta ja juomakelpoista. Se sisältää vain Suomen vettä suuremman määrän kalsiumia. Äidinmaidonkorviketta sai ostettua DM-marketeista, joita oli helppo löytää. Äiti löysi Hipp-merkkistä äidinmaidonkorviketta, joka oli hieman kalliimpaa kuin esimerkiksi NAN Suomessa, mutta se maittoi lapselle yhtä hyvin.

Hotellin kylpylässä kävimme joka päivä. Tuntui upealta hipsiä sinne uimapuvuissa suoraan huoneestamme pitkien retkipäivien tai kaupunkikävelyjen jälkeen. Usein saimme viettää siellä aikaa perheen kesken, sillä muita asiakkaita kävi vähän. Kylpylässä oli rentoutumisalue nojatuoleineen, mineraalihuone, suomalainen sauna, poreallas ja yksi isompi uima-allas. Kylpylä oli erittäin siisti, johon marmorilaatat, altaan värivalot sekä viimeisintä tekniikkaa olevat suihkut toivat luksus-tunnelmaa. Kylpylässä soi rauhoittava musiikki. Rentouduimme siellä useita tunteja kerrallaan vauvan nukkuessa kantokassissaan nojatuolilla. Minä kerroin äidille ja isille saunassa tarinoita muurahaisista, hämähäkeistä, pupuista tai kissoista. Isä ja äiti kertoivat myös tarinoita.

Ensimmäisinä päivinä tutustuimme Splitin kaupunkiin. Sinne pääsi hotellilta helposti bussilla numero 8 ja 15. Bussilippu maksoi noin 1,5 euroa / aikuinen (11 kunaa). Busseja tuli usein, joten emme useinkaan joutuneet odottamaan kauaa pysäkillä. Vain sunnuntaina bussivuoroja oli selvästi harvennettu. Busseja odotellessa söimme mansikoita tai muuta naposteltavaa, puhalsimme saippuakuplia, (joita äiti piti aina hoitolaukussa), ja laskimme ohi ajavia autoja. Splitissä on kaunis vanhakaupunki, jonka kapeiden katujen varsilla on pieniä tunnelmallisia trattorioita ja liikkeitä. Joskus teimme niin, että tilattuamme ruoan ravintolassa, lähdin vielä äidin kanssa kiertelemään liikkeisiin isän odottaessa annoksiamme. Minä tilasin useimmiten keittoa. Söin erilaisia keittoja, kuten tomaattikeittoa, kasviskeittoa, kanakeittoa ja lihakeittoa. Ruoan kanssa saimme tuoretta pehmeää leipää, jota opin dippaamaan keittoon. Äiti ja isä tilasivat aina erilaiset pääruoat ja minä sain maistella myös heidän annoksiaan. Kroatialaisessa keittiössä näkyy Italian vaikutus; erityisesti pastat ja risotot ovat herkullisia. Joskus äiti tilasi vielä minulle kakkua jälkiruoksi, jonka jaoin sitten hänen kanssaan.

Villa Spiza vanhassa kaupungissa ja kolme ruokalajia.

Pikaruokaa rantaravintolasta iltapalaksi

Vanhankaupungin ytimessä sijaitsee Dioletianuksen palatsi, mikä on turistien ykköskohde Splitissä rantabulevardin lisäksi. Palatsialueelle vie monta upeaa reittiä. Sinne voi ensinnäkin päästä Riva-rantabulevardin puolelta matkamuistomyyjien valtaaman Podrum-kellarin kautta, jota kutsutaan Pronssiportiksi. Toiseksi sinne voi käydä Hopeisesta portista, mitä me kuljimmekin usein, koska se oli bussipysäkkien lähellä. Kauniilta Narodni-aukiolta palatsille johtaa Rautaportti ja Grgur Ninski -patsaalta Kultainen portti. Nämä portit, aukiot ja itse palatsialue muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden.

Hopeaportti

Dioletianuksen palatsi

Podrum-kellari

Narodni-aukio

Rautaportti

Grgur Ninski -patsas

Palatsialueella on upea pylväikkö, korkea kellotorni, Katedrala Svetog Dujma -kirkko, kypta, Jupiterin temppeli ja aarrekammio. Äiti kävi yksin kellotornissa, koska sen huipulle johti huterahko ja avoin portaikko. Kellotorniin kiipeämistä ei voi siis suositella korkeanpaikankammoisille! Äitiäkin alkoi huimata. Ylhäältä avautui kuitenkin upea näkymä. Äidin kanssa pääsin käymään sisällä katedraalissa, kryptassa, temppelissä ja aarrekammiossa. Kolmeen ensimmäiseen oli tarjolla yhdistelmälippu, mutta aarrekammioon piti ostaa erillinen lippu. Nämä kaikki paikat olivat vain yhden huoneen kokoisia ja pääsymaksut olivat noin 2 euroa/rakennus. Minusta näiden vanhojen rakennusten kiertäminen tuntui kuitenkin jännittävältä tutkimusretkeltä.

Sisäänkäynti kellotorniin

Kellotornin huterat portaat

Katedraalissa

Jupiterin temppelissä



Splitissä ollessa kannattaa ehdottomasti lähteä Marjanin kukkulalle, joka on myös paikallisten suosima ulkoilualue. Sinne voisi kävellä Trg republike-aukiolta lähtevää Senjska-katua pitkin. Me pelkäsimme kuitenkin sen reitin muodostuvan liian pitkäksi, joten menimme Marjanin porteille Bene-rannan suunnasta, minne pääsi bussilla numero 12 keskustasta, Hopeisen portin lähistöltä. Emme olisi kuitenkaan tienneet, millä pysäkillä jäädä pois ellei eräs paikallinen olisi vinkannut meidän saapuneen Marjanin kohdalle. Saavuttuamme Marjaniin vanhemmat huomasivat, että sitä kiertää leveä asfaltoitu tie, joten alueeseen oli helppo rattaidenkin kanssa tutustua. Heitä kadutti vain, etteivät olleet laittaneet lenkkeilyvaatteita päälle; Marjanin luonto kutsui hölkkäilemään. Mikäli meillä ei olisi ollut rattaita mukana, olisi metsä ollut täynnä risteileviä polkuja, joita olisi ollut mukava myös tutkia. Valtaväylää kulkiessa pääsi kuitenkin nauttimaan parhaiten upeista merimaisemista! Törmäsimme myös kauniilla paikalla olevaan Benedikt-ravintolaan, jonka yhteydessä oli leikkipaikka minulle. Ravintolan kohdalta otimme sitten bussin takaisin keskustaan.

Vuokrasimme auton kahdeksi päiväksi. Se oli edullista, noin 25 euroa / päivä vakuutuksineen ja turvaistuimineen. Auto oli Suzuki-merkkinen ja pidin siitä kovasti. Vanhemmat olivat kysyneet turisti-infosta ja hotellin vastaanotosta reittisuosituksia. Ensimmäisenä päivänä lähdimme ajamaan Splitistä etelään päin. Ensimmäisen noin 45 minuuttia kestävän pätkän Omišin kylään ajoimme sisämaassa Žrnovnican ja Tugaren kautta. Hotellin työntekijä oli kertonut kukkulalta Omišiin laskeuduttaessa tien näkymien olevan Kroatian kuvatuimpia. Ne olivatkin hienot turkoosin joen uoman kulkiessa korkeiden kallioiden keskeltä kanjonin muodostaen. Tässä kanjonissa voi kiitää kesäkaudella myös ziplinella. Me pysäköimme auton kallioiden kupeeseen ja jatkoimme jalan vanhaan kaupunkiin. Se oli näin ennen sesonkia aika hiljainen, mutta erittäin viehättävä. Selkeästi useat ravintolat avautuvat vasta, kun sesonki alkaa. Löysimme kuitenkin ihanan ravintolan, jonka nimi oli Milo. Ravintolan vieressä oli kirkko, missä pistäydyimme myös sisällä oven ollessa auki. Kirkon vierestä lähtivät portaat, jotka johtivat kallion huipulla olevalle tornille. Kiipesin isän kanssa huipulle ihailemaan näkymiä. Omišin kylä oli todella käymisen arvoinen sen ympärillä kohoavien vuorien ja näkymien vuoksi!

Sitten jatkoimme Makarskan rivierana tunnettua rantatietä pitkin Makarskan kylään. Matkaa Omišista kertyi noin tunti muutaman kuvauspysähdyksen kanssa. Makarskaa lähestyttäessä näkymät vain paranivat, kun lumihuippuiset vuoret laskeutuivat turkoosiin mereen. Makarskan kylää myös hallitsi heti sen takana kohoava vuori. Sataman, kylän ja vuoren muodostamaa idyllistä näkymää voi parhaiten ihailla tekemällä pienen kävelylenkin vastakkaisen niemen ympäri. Tälle mukavalle lenkkipolulle on mahdollista päästä satamasta nousevia portaita pitkin tai kävelemällä tietä pitkin niemen suuntaisesti. Rattaidenkin kanssa metsäpolun ja portaiden kulkeminen onnistui hyvin. Splitissä asuvat vierailevat myös mielellään Makarskassa sen kauneuden ja viihtyisien ravintoloiden vuoksi. Makarska ja Omiš ovat molemmat oikein suositeltavia päiväretkikohteita ja niihin molempiin voi myös päästä helposti bussilla Splitistä.

Matkalla Makarskaan

Makarskassa

Seuraavana päivänä lähdimme ajamaan Splitistä pohjoisen suuntaan. Tavoitteenamme oli päästä Krka-kansallispuistoon, jonka vesiputouksille useat matkanjärjestäjät tekevät päiväretkiä Splitistä. Kansallispuistossa on mahdollista tutustua Krka-joen seitsemästä vesiputouksesta kolmeen, jotka ovat saman joen eri kohdissa. Suurin niistä on Skradinski buk, jonka luokse voi päästä Lozovacin tai Skradinin sisäänkäynneistä. Saavuimme kansallispuistoon Lozovacin kautta. Porteille oli Splitistä noin tunnin ajomatka A1-moottoritietä pitkin. Tästä on mahdollista jatkaa kävellen noin 800 metrin matka lautapolun alkuun tai ottaa kansallispuiston järjestämä bussikyyti. Me saimme kuitenkin ajaa 4 km matkan lautapolun alkuun omalla autolla, koska meillä oli pieni vauva matkassa. Skradinski bukiin tutustuminen ja vesiputouksille pääseminen on helppoa n. 2 km pituista poluista ja silloista muodostuvaa kävelyreittiä pitkin. Sain kävellä itse, sillä rattaiden vieminen polulle oli kielletty. Maisemat olivat kuin sadusta, sillä joka puolella näkyi turkoosin veden muodostamia virtauksia, puroja, pyörteitä ja isompia putouksia. Tulimme upealle näköalapaikalle, missä katselimme kauan vesiputouksia ja kuinka vesi laskeutui kerroksittain alaspäin. Sitten kaipasin kuitenkin ruokaa ja äiti ei ollut ottanut eväitä mukaan. Emme siis jatkaneet lautapolkua enää eteenpäin, vaan kävelimme samaa reittiä takaisin ja tulimme viehättävään ravintolaan, joka näytti olevan aivan vesiputousten ympäröimä. Ravintolan puolelta vesiputouksen kerroksellisuus oli vielä paremmin nähtävissä.

Näkymä vesiputousaluetta autolla lähestyttäessä

Saimme kävellä vetten päällä

Näkymä alueen keskellä olleelta näköalapaikalta

Ravintola sijaitsi vesiputouksen keskellä

Näkymä ravintolan puolelta

Hotellin työntekijä oli kertonut, että vesiputouksen päänäkymä on paikassa nimeltä Roški slap.
Vanhemmat päättivät siis jatkaa tässä vaiheessa suoraan sinne. Myöhemmin äiti luki kansallispuiston esitettä ja huomasi, että meillä jäi puolet Skradinski bukista näkemättä, koska emme jatkaneet polkua eteenpäin. Koko polun kiertäminen olisi varmasti ollut minulle kuitenkin liian pitkä kävelymatka. Matkalla olisi ollut myös paljon portaita. Skradinski bukiin tutustumiseen kannattaa siis varata ainakin puoli päivää aikaa ja ottaa omat eväät sekä hyvät kengät mukaan. Roški slapiin on Skradinski bukilta noin puolen tunnin ajomatka. Se oli kuitenkin pettymys, sillä siellä näkyvä vesiputous oli hyvin pieni verrattuna ensin näkemäämme. Vesiputouksen koon ja kerroksellisuuden lintuperspektiivistä nähdäkseen olisi pitänyt kiivetä 600 porrasaskelmaa. Me päätimme jättää sen kuitenkin väliin, koska jaloissa ei ollut enää voimia jäljellä. Korkein Krka-joen vesiputous on nimeltään Manojlovac slap. Sen luokse olisi kuitenkin ollut noin 50 minuutin ajomatka, joten vanhemmat päättivät tässä kohdassa kääntyä takaisin Splitiin päin. Meille jäi siis vielä paljon nähtävää Krkan kansallispuistossa, joten uskon meidän vielä palaavan sinne uudestaan!

Roški slap

Halusimme ajaa eri reittiä takaisin Splitiin, joten ajoimme Šibenikin kautta rantatielle. Tällä rantaväylällä näkymät eivät kuitenkaan olleet läheskään Makarskan rivieran veroiset. 30 kilometriä Splitistä sijaitsee Trogirin kylä, jota monissa matkaoppaissa kehutaan hyväksi päiväretkikohteeksi. Pysähdyimme siis sinne illalliselle. Siellä olikin viehättävä vanha kaupunki, satama-alue ja linnake, jonka vieressä oli minulle leikkipaikka. Trogir kuitenkin kalpeni Makarskan ja Omišin rinnalla, koska sen ympärillä ei ollut vastaavia vuoria.

Trogirin satama

Viimeisenä matkapäivänä vietin aikaa isän kanssa kylpylässä ja rannalla, joka sijaitsi noin 10 minuutin kävelymatkan päässä hotelliltamme. Rannalla oli useita kahviloita, joilla jokaisella oli oma leikkipaikka. Siellä oli paljon trampoliineja ja pomppulinnoja. Tykkäsin myös heitellä valkoisia kiviä mereen. Useimmat Kroatian rannat ovat kivirantoja, mutta Splitissä on myös muutama hiekkaranta.

Äiti lähti pikkuisen kanssa vielä tutustumaan Brač-saareen, jonne on vajaan tunnin lauttamatka
Splitin satamasta. Lippu oli helppo ostaa sataman lipunmyyntipisteestä ja se maksoi noin 3,5 euroa / suunta. Matka taittui melko suurella Jadrolinijan autolautalla, jossa oli istumapaikkoja hyvin sisätiloissa ja yläkannella. Näymät mantereelle olivat aamusta erittäin kauniit. Äiti ei ollut erityisesti tutkinut, mitä saarella olisi nähtävää, joten hän lähti satamasta kävelemään rannikkoa pitkin oikealle. Hän näki rantoja, jotka varmasti kesäisin ovat täynnä elämää, mutta jotka nyt olivat tyhjillään. Hän päätyi niemeen, missä sijaitsi kaunis hautausmaa. Täältä hän palasi takaisin satamaan ja söi hyvän risoton ravintolassa, jonka nimi oli Konoba Lukin. Hän käveli hieman vanhassa kaupungissa ja söi uskomattoman herkullisen kakkupalan eräässä sataman kahviloista. Satama oli auringon paisteessa kaunein, mitä äiti oli koskaan nähnyt. Kroatian muutkin saaret ovat varmasti tutustumisen arvoisia!

Jadrolinijan alus satamassa

Hautausmaa oli erittäin kauniilla paikalla.

Saarelta löytyvää valkoista kiveä oli käytetty runsaasti.

Konoba Lukin

Puut kasvoivat Kroatiassa oudosti.



Vanhassa kaupungissa juoksenteli vain muutamia lapsia.

Kroatiassa yhdistyvät välimerelliset ja itäeurooppalaiset vaikutteet. Välimerellistä lomatunnelmaa huokuvat erityisesti pikkukylien vanhat kaupungit ja satamat. Toisaalta turistien normaalien polkujen ulkopuolella on rosoisempaa - paljon mielipiteitä talojen seinillä ja kerrostaloja, jotka tuovat mieleen Neuvostoliiton. Maan parasta antia luonnon ystäville ovat kansallispuistot ja saaret - kaupunkilomien ystäville suloiset vanhat kaupungit, joita tuntui olevan joka kylässä. Kroatiasta äidille jäi mieleen erityisesti turkoosi vesi ja vesiputoukset, minulle rannan leikkipaikat ja Suzukilla ajelu. Kroatia vaikutti ainakin näin huhtikuussa rauhalliselta ja turvalliselta matkakohteelta, jossa ihmiset olivat ystävällisiä ja palvelu kohteliasta. Siellä oli hyvät mahdollisuudet viettää niin aktiiviloma kuin rantalomakin. Siksi niin monet varmasti palaavat Kroatiasta kehuen matkaansa. Meilläkin oli oikein onnistunut loma, koska hotellivalinta oli onnistunut ja maisemat olivat huikeita. Meille tällainen aktiiviloma sopi, koska kylpylä tarjosi rentouttavan vastapainon päivän aktiviteeteille. Päinvastoin kuin monien muiden matkojen jälkeen, tuntuu, että tähän kohteeseen on palattava uudestaan!