Cozumel & Valladolid, Meksiko 2013/2014

Joulukuussa, kun olin kaksi ja puoli vuotias, isi löysi äkkilähtölennot viikoksi Meksikon Cancuniin suhteellisen edullisesti (500 €/hlö), mistä alkoi kuumeinen hotellin etsiminen. Ongelmaksi muodostui se, että vuodenvaihteen aika oli todella täyteen varattu koko Jukatanin rannikkoalueella. Rannikkoa Puerto morelosista Punta alleniin kutsutaan Mayan Rivieraksi ja se on täynnä upeita all inclusive -resorteja. Tähän alueeseen kuuluu myös Cozumel, joka on sukeltajien suosiossa oleva saari Playa del Carmenin edustalla. Emme löytäneet vapaata hotellihuonetta koko viikoksi sopivaan hintaan, joten päätimme tutkia neljän yön vaihtoehtoja. Lopulta Cozumelilta löytyi Royal Park Hotel (170 €/yö), joka sopi budjettiimme. Halusimme matkalla nähdä myös Chichén Itzán rauniokaupungin, joten etsimme toista hotellia sen lähettyviltä. Sisämaassa oli hotelleissa paremmin tilaa. Päädyimme edulliseen Quinta regia -hotelliin (50 €/yö), joka sijaitsi Valladolidin pienessä kaupungissa, noin 50 km päässä Chichén Itzásta. Näin tulimme tehneeksi (osin tahtomattamme) yhdistelmämatkan Meksikossa. 

Royal Park Hotel

Royal Park Hotel

Royal Park Hotel

Äiti näytti minulle hotellien kuvia netistä ja ymmärsin siitä vain sen, että sinne on pitkä matka. Lentomme lähti aamulla yhdeksän aikaan ja oli perillä kahdelta paikallista aikaa (yhdeksältä illalla Suomen aikaa). Lento meni yllättävän hyvin. Turhaan olivat äiti ja isi vältelleet kaukomatkoja pitkän lennon vuoksi. Otimme kaikille viihdepaketit, mikä auttoi paljon. Meillä oli kasviksia, kirjoja ja tarroja mukana. Lisäksi sain kävellä lentokoneen käytävällä. Äidillä oli myös suklaakarkkeja mukana hätätilanteiden varalle, mutta niitä ei tarvittu. 

Kun lento laskeutui, äitiä jännitti se, miten kauan minä jaksaisin vielä valvoa. Siirryimme bussiin, joka odotti aivan lentokentän ulko-ovien luona, ja ajoimme noin 1,5 tuntia Playa del Carmeniin. Siellä oli täysi meininki päällä; polttariporukoita ja muita juhlioita. Äidin mielestä oli hyvä, ettemme saaneet hotellia sieltä, vaikka se kauniilta paikalta näyttikin. Tulimme hyvään aikaan lauttajonoon ja pääsimme aika pian lauttaan. Osa oli joutunut odottamaan tunnin, koska lautta lähtee tunnin välein. Tässä vaiheessa kello oli Suomen aikaa yksi yöllä (paikallista aikaa klo 17) ja minä nukahdin. Äiti nosti minut sylissään nukkuvana ulos lautasta ja jätti matkalaukut isille. Kun siirryimme taksiin Cozumelilla, minä heräsin. Näin pääsimme heti Meksikon aikaan.

Playa del Carmen

Playa del Carmen

Playa del Carmen

Hotelli teki vaikutuksen heti, kun astuimme ulos taksista. Heti oli monta ihmistä auttamassa laukkujen kanssa ja valmiina esittelemään hotellia. Hotellin alue oli aika laaja, mutta minusta se oli hyvin hoidettu. Siellä oli kolme ravintolaa, joista yksi oli auki koko päivän ja kaksi vain illallisaikaan. Lisäksi oli baareja, joista yhdestä sai myös lounasta. Hotelli oli all inclusive eli kaikki ruoat ja juomat kuuluivat hintaan. Ruoka illallisravintoloissa oli erinomaista ja lounasravintolassakin hyvää. Burgerit ja kasvikset rantabaarista maistuivat erityisen hyviltä rantaleikkien lomassa! Isi piti siitä, kun ei tarvinnut pitää lompakkoa mukana ja aina sai hakea ruokaa, kun minä pyysin. Rakennuksia, missä hotellihuoneita oli, oli monta. Lisäksi alueella oli uima-altaita ainakin kuusi kappaletta, oma uimaranta, kuntosali ja teatteri iltaesityksiä varten. Hotellissa oli lapsille leikkialue, jossa järjestettiin ohjelmaa vähän vanhemmille lapsille. Heille oli myös liukumäkiä, mutta minä en niitä uskaltanut kokeilla. Äidille hotellin yhteydessä oli ulkoilmaostoskeskus. Hotelli täytti kaikki toiveemme ja enemmän. Huoneessamme oli kaksi queen-kokoista vuodetta, parveke ja iso suihku. Minä sain siis nukkua äidin vieressä!

Huoneisiin päästiin aulan kautta

Hauskoja pyyhkeitä

Kuva: parkroyalcozumel

Hotellilta ei ollut tarvetta lähteä mihinkään, mutta hotellin virkailijat tarjosivat retkiä tarjoushintaan, jos olisi kuunnellut esittelyn jostain asiakkuudesta. Olisi ollut retkeä mm. rannikolle Tulumiin ja Coban raunioille sekä snorklaamaan saarta ympäröiville riutoille. Me ilmaisimme, ettemme ole kiinnostuneita retkistä ja virkailijat jättivät meidät rauhaan. Hotellin henkilökunta tarjosi myös erilaista ilmaista viihdykettä päiviin. Olisi ollut esim. lentopalloa, rantajalkapalloa, vesijumppaa ja kokkikurssia. Mutta kun me pääsimme hotellin omalle rannalle, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt, ja halusimme vain olla siinä. Ranta-alueella oli monia baareja ja uima-altaita, joiden vesi oli kuitenkin paljon viileämpää kuin merivesi. Rannalta pystyi myös snorklaamaan. Hotellin asiakkailla oli oikeus käyttää snorklausvälineitä tunnin ajan ilmaiseksi joka päivä. Yhtenä iltana saimme snorklausvälineet kuitenkin koko illaksi maksamalla 50 pesoa (n. 3,5 euroa). Isi meni veteen ja näki rauskun! Joka päivä oli paljon erilaisia värikkäitä kaloja. Minäkin olisin halunnut snorklaamaan! Tässä kuvia hotellin ranta-alueelta:

Pelikaani rannalla aamutuimaan

Yhtenä päivänä äiti ja isi ottivat hotellin virkailijalta kuitenkin snorklausretken innostuttuaan snorklailusta hotellin rannalla. Hän oli aika haluton myymään retkeä normaalihintaan ilman esittelyä. Lopulta se kuitenkin onnistui (hintaan 75 e/hlö). Lähdimme siis kaikki taksilla Alberton rannalle, mistä retken oli määrä alkaa. Siellä meitä oli vastassa osaava laivan kapteeni. Paikalle tuli amerikkalainen pariskuntakin ja sitten lähdimme veneeseen. Minä sain juoda veneessä mehua ja syödä shipsejä ensimmäistä kertaa! Ne olivat niin hyviä, että minua ei paljon harmittanut, kun en päässyt uimaan. Katsoin vain kun äiti ja isi hyppäsivät vuorotellen veteen hassuissa naamareissaan. Retki vei meidät kolmelle eri riutalle; Cielolle, Palancarille ja Colomibialle. Kahdella muulla riutalla olimme 30-45 minuuttia, mutta Palancarilla vain n. 15 minuuttia. Kokonaisuudessaan retki kesti noin kolme tuntia. Äiti ja isi näkivät vedessä korkeita korallivuoria, paljon kaloja, meritähtiä, kilpikonnia, rauskuja ja hain. Se oli onneksi turvallinen riuttahai! Retki oli äidin ja isin matkan kohokohta.

Alberton ranta

Taustalla näkyy veneemme

Äiti kävi yhden kerran ostoksilla hotellin omassa ostoskeskuksessa. Siellä oli vain aika kalliita merkkiliikkeitä (kuvissa alla), mutta kivoja kahviloita. Hinnat olivat Suomen tasoa. Hän käveli myös ostosalueen ulkopuolelle. Siellä paikalliset myivät tuotteitaan ja sieltä saattoi tinkimällä saada hyviä tarjouksia. Muuten hotellin lähellä ei ollut mitään erityistä nähtävää. Mutta mikäli olisi vuokrannut jeepin ja kiertänyt saaren ympäri, olisi varmasti nähnyt enemmän. Useat hotellivieraat kehuivat kokemusta kovasti. Nähtävyyksiä Cozumelilla ovat riuttojen lisäksi Dolphinaris, jossa voi uida delfiinien kanssa sekä pieni mayaraunioalue San Gervasio. Cozumelin keskusta San Miguel on oikein mukava ja sen ravintoloissa pääsi hyvin meksikolaiseen tunnelmaan.

Sitten oli aika jättää hyvästit upeimmalle hotellille, missä olemme koskaan olleet, ja aloittaa matkamme toinen osuus. Menimme lautalla Playa del Carmeniin. Satamasta taksilla bussiasemalle. Menimme ensin väärälle bussiasemalle, mutta taksit ovat niin edullisia (yksi matka n. 2 euroa), että ei se haitannut. Busseja oli ensimmäisen ja toisen luokan busseja ja molemmat olivat edullisia. Meille sattui toisen luokan bussi, kun emme aluksi tienneet vaihtoehdoista. Välimatka maantietä Playa del Carmenista Valladolidiin on noin 200 km. Bussimatka kesti kuitenkin noin 4 tuntia, koska reitti meni Tulumin kautta. Bussiin otettiin ihan liikaa ihmisiä ja osa joutui seisomaan sen 4 tuntia, eikä ilmastointia ollut. Minä en valittanut kauheasti, kun minulla oli lukemista ja katselemista, mutta isi valitti jonkun verran. Ilo oli kuitenkin ylimmillään, kun lopulta saavuimme Valladolidiin ja otimme taksin hotellille.

Hotelli Ecotel Quinta Regian henkilökunta ei puhunut kuin muutaman sanan englantia. Olimme maksaneet paremmasta executive-huoneesta, mutta he veivät meidät standard-huoneeseen. Huoneen suihkun katossa oli hometta, joten äidin piti mennä valittamaan vastaanottoon. Saimme sitten vaihdettua huonetta. Uusi huone oli siisti, mutta perustasoa. Sen tallekelokero ei toiminut ja ilmastointilaitteen kanssa oli myös ongelmia. Mutta meillä oli tilava parveke, josta saattoi ihailla hotellin vehreää ja hyvin hoidettua puutarhaa. Lisäksi minulle tuotiin oma tukeva pinnasänky, missä minä nukuin hyvin. Hotellin aamiainen oli hyvä, mutta aika kallis alueen hintatasoon nähden. Aamiainen maksoi saman verran kuin illallinen (n. 5 euroa)! Minä tykkäsin myös hotellin uima-altaasta, josta puolet oli erotettu pylväillä lapsille.

Näkymä hotellihuoneemme parvekkeelta

Puutarhassa oli ihania yksityiskohtia

Kuva: hotelsclick.com

Seuraavana päivänä lähdimme taksilla Chichén Itzán raunioille heti aamusta. Me pääsimme alueelle ennen kuin päiväretkeläiset rannikolta saapuivat busseineen, mikä oli hyvä asia valokuvauksen näkökulmasta. Lisäksi aamusta ei ollut vielä liian kuuma. Minun mielestäni rauniot näyttivät linnalta. Ja siellä oli lohikäärmeitä! Alueella oli niin paljon nähtävää, että meillä jäi osa näkemättäkin. Me käytimme raunioiden katseluun n. kolme tuntia ja sitten söimme alueella sijaitsevassa hyvässä ravintolassa.

Raunioiden väleillä oli paljon erilaisia käsitöitä myynnissä. Äiti ja isi ostivatkin jotain. Alueen kierrettyämme, me lähdimme taksilla läheiselle Ik Kilin luolalle, jollaisia paikalliset sanovat Cenoteiksi. Cenotet ovat alueelle tyypillisiä ja ne olivat Mayoille pyhiä paikkoja. Ne ovat syviä luolia, jotka voivat olla kokonaan auki, puoliksi auki tai hyvinkin umpinaisia. Niiden kirkkaassa, makeassa vedessä uiminen on alueen paikallisten ja turistien suosiossa. Lasten uimiseen ne eivät kuitenkaan sovi, joten minä otin päiväunet sillä aikaa kun äiti ja isi uivat vuorotellen. Hyvin hoidetulla alueella oli myös majoitusta, matkamuistomyymälä ja baari.

Seuraavana päivänä kävimme taksilla tutustumassa Valladolidin lähellä sijaitseviin Cenoteihin. Niitä olisi ollut enemmänkin, mutta valitsimme Xkekenin, joka on ehkä kaikista kuvatuin luolista, ja sen viereisen Samulan. Niihin tutustuminen on helppoa yhdistää, sillä niiden välillä on vain yksi tie; ne ovat käytännössä samaa aluetta. Näistä Xkeken on suositumpi turistien keskuudessa ja tuntui äidistä vähän liian täydeltä puolen päivän aikaan. Siellä oli kuitenkin kauniita tippukivimuodostelmia ja lepakoita. Samula oli rauhallisempi ja tyynempi, mutta yhtä dramaattinen. Luoliin laskeudutaan liukkaita kiviportaita pitkin.

X-keken

Samula

Valladolidissa on mahdollista päästä kiinni aitoon meksikolaiseen elämänmenoon. Siellä on hyviä ja edullisia meksikolaisia ravintoloita, joista Tripadvisor suosittelee erityisesti Cenatoa. Mekin kävimme sen katsastamassa, eikä se pettänyt odotuksia. Ruokaa oli paljon, se oli erinomaista ja ravintola oli tunnelmallinen. Kaikkien illallinen yhteensä noin 20 euroa.

Ravintolan sisustusta hallitsi iso seinämaalaus

Minulle pyydettiin erityisannos!

Tuore ananasmehu

Valladolidissa elämä keskittyy pääaukion ympärille, missä päiväsaikaan on markkinat ja iltaisin yksittäisiä myyjiä, musiikkia ja tanssia kuulemma myös usein. Liikkeet ovat auki myöhään ja niissä myydään edullisia vaatteita. Aukion vieressä korkealle kohoava katolinen katedraali on kaupungin päänähtävyyksiä. Ovet ovat kaikille auki sunnuntaimessuun. Meksikolaiset ovat monet hartaita katolisia ja tekivät ristinmerkin aina ohittaessaan kirkon, mennessään sisään tai tullessaan ulos. Ristinmerkkejä näkyi myös bussimatkan alkaessa.

Crepekääröjä

Äiti kävi myös tutustumassa alueen toiseen nähtävyyteen, katoliseen luostariin. Siellä pystyi aistimaan historian! Tripadvisor kehottaa tutustumaan myös Casa de Los venados -taloon, mutta se oli kiinni, kun äiti meni sinne. Se on auki aamuisin kymmeneltä.

Sitten oli aika ottaa taksi bussiasemalle ja löytää Cancuniin lähtevä bussi. Ensin sitä ei meinannut millään löytyä, vaikka meillä oli lippu, mutta lopulta pääsimme yhteen bussiin. Siinä oli myös ilmastointi! Matka Cancuniin kesti kolmisen tuntia ja taksimatka bussiasemalta lentokentälle noin puoli tuntia. Ehdimme kuitenkin ajoissa kentälle ja kotimatka meni yhtä jouhevasti kuin tulomatkakin viihdepakettien ansiosta. Minä olinkin jo kaivannut heppapiirrettyjä!

Meksikosta voi sanoa vielä sen verran, että se on köyhä mutta värikäs maa. Siellä on vehreää sademetsää, mielenkiintoisia kasveja ja eläimiä, mayahistoriaa sekä ränsistyneiden hökkelien vieressä huippuluokan rantoja. Meillä ei paljoa vertailukohtia ole, mutta paras rantakohde, missä me ollaan koskaan oltu. Hotellien valikoima ja taso Mayan rivieran alueella on loistava. All inclusive -resorteja haukutaan usein, mutta lasten kanssa matkustaville ei mikään voisi olla kätevämpää. Kaikesta tekee erityisen miellyttävää se, että meksikolaiset työntekijät ovat erittäin palvelualttiita ja ahkeria. He kantavat sinulle sateenvarjonkin, jos trooppinen sadekuuro sattuu yllättämään. Useiden sukeltajien, kuten Jacques Cousteaun mukaan Cozumelin Palancar on yksi maailman parhaita sukelluskohteita. Myös useat muut Karibian meren saaret, kuten Bahamas, Virgin islands ja Bonaire ovat suosittuja sukelluskohteita kirkkaan meriveden, upeiden riuttojen ja laajan lajivalikoiman vuoksi. Snorklatessa siitä sai jo hyvän kuvan!

Jos haluaa seikkailua elämään, eikä halua vain maata hotellin rannalla, voi Jukatanin niemimaahan lähteä omatoimisestikin tutustumaan. Meistä se tuntui turvalliselta; emme nähneet tai kohdanneet mitään vaarallista. Näin tehden näimme paljon enemmän kuin vain hotellin alueen eli retkeily alueen eri nähtävyyksiin todellakin kannattaa! Mayan rivieralla olisi ollut vielä paljon nähtävää. Ainoa huolestuttava asia oli se, ettei kaikissa takseissa ollut takapenkillä turvavöitä.  Karibia vei sydämemme ja tänne me tulemme palaamaan toivottavasti vielä monta kertaa!